lauantai 27. tammikuuta 2018

Mirror glaze eli peilikiille kakulle

Hei pitkästä aikaa! Vuosi 2018 on jo pitkällä, vaikka tämä tammikuu tuntuu vaan jatkuvan ja jatkuvan. Tai ehkä juuri siksi. Tammikuun jälkeen loppuvuosi menee aina nopeasti.

En tehnyt uuden vuoden kunniaksi suuria lupauksia tai ryhtiliikkeitä, mutta ajattelin kuitenkin vähän haastaa itseäni. Ilmoittauduin työväenopiston digikuvauksen perusteet -kurssille ja ai että siellä on ollut mukavaa. Uudet opit tuskin tulevat täällä näkyviin ihan lähiaikoina, mutta ehkäpä joskus.

Pitkään asiaa tuumittuani ja sopivan kurssin löydyttyä (kiitos vaan vinkistä) ilmoittauduin myös vapaauinnin tekniikkakouluun. Ai että sielläkin on ollut mukavaa märkää. Oikeasti siellä on ollut ihan kivaa tai vähintäänkin siedettävää, vaikka olen kyllä aika totaalisesti epämukavuusalueellani. Se itse uinnin tekniikan opettelu vielä menisi, mutta se hengittäminen. Valoisaa on se, että ensimmäisen ja toisen harjoituskerran välillä oli jo iso ero. Ehkä se ei olekaan niin epätoivoista, vaikka matkaa jollain lailla sujuvaan suoritukseen on todella paljon.

Uuden opetteluun liittyy myös tämä kakku tai tarkalleen ottaen sen kuorrute. Ihastelin instassa ja blogeissa pitkään näitä hienoja mirror glaze -kiilteitä. Sitten tutkin asiaa huolellisemmin ja tuumasin, että ei vaikuta ihan mahdottomalta. Rekrytoin naapurin synttärisankarin perheineen koekaniineiksi ja minä ryhdyin leipomaan.

Muutama huomio kuorrutteen tekemisestä tälleen jälkiviisaana: Alla oleva kakku on syytä tehdä huolella. Kuorrute peittää kyllä ja asettuu kivasti, mutta ei anna marsipaanin tai jonkun muun kreemin tavoin yhtään armoa. Kaikki epätasaisuudet näkyvät läpi, kuten kuvasta näkyy. Parasta on, jos kakku on vaalea ja pohja piilossa. Ja kakun pinnan pitää olla jäässä kun kuorrutetta levittää.

Tein kakuksi pienen juustokakun pienin muunnoksin. Jemmasin kakkuun tyrnisydämen sen sijaan, että olisin laittanut tyrniä päälle ja pohjan tein Oreoista.

Mirror glaze eli peilikiille (ohje Dansukker)


8 liivatelehteä
150 g valkosuklaata
¾ dl vettä
2 dl Dansukker Taloussokeria
1 ¼ dl Dansukker Glukoosisiirappia
¾ dl kondensoitua maitoa
(elintarvikeväriä)

Liota liivatelehtiä 5 minuuttia kylmässä vedessä. Purista ylimääräinen vesi pois ja nosta sivuun odottamaan. Punnitse valkosuklaa mikroaaltouunin kestävään kulhoon. Mittaa kattilaan sokeri, vesi ja glukoosisiirappi. Mittaa myös kondensoitu maito erilliseen astiaan odottamaan. Kiehauta vesi, sokeri ja glukoosisiirappi. Lisää kondensoitu maito ja nosta seos pois liedeltä. Lisää liotetut liivatelehdet ja sekoita hyvin nuolijalla niin, että liivatelehdet liukenevat seokseen. Värjää seos elintarvikevärillä.

Kaada kuuma seos valkosuklaan päälle. Sekoita kuorrute sauvasekoittimella tasaiseksi, varo kuitenkin ilmakuplien muodostumista. Anna kuorrutteen jäähtyä 30-asteiseksi. Mikäli sinulla ei ole mittaria anna seoksen jäähtyä niin kauan kunnes se tuntuu melkein viileältä käteen. Kuorrute on kaadettaessa paksua, mutta kuitenkin juoksevaa.

Laita jäinen kakku ø 26 cm uuniritilän päälle glaseerausta varten. Uuniritilän alle voi laittaa esimerkiksi  leivinpaperilla vuoratun pellin, johon ylimääräinen kuorrute saa valua. Kun kuorrute on sopivan viileää, kaada se paksuna nauhana jäisen kakun päälle aloittaen keskeltä. Anna ylimääräisen kuorrutuksen valua pois ja nosta kakku tarjoiluvadille lastan avulla. Siirrä kakku jääkaappiin odottamaan tarjolua.

Ylimääräisen kuorrutuksen voi käyttää uudestaan esimerkiksi pienempään kakkuun tai vaikka leivosten koristeluun. Mirror Glaze säilyy jääkaapissa n. 2 viikkoa. Kun haluat käyttää jähmettynyttä kuorrutetta uudestaan, sulata se varoen mikroaaltouunissa 10 sekunnin jaksoissa. Sekoita varovasti nuolijalla lämmitysjaksojen välissä, varo ilmakuplien muodostumista.

torstai 28. joulukuuta 2017

Maistuisiko aasialainen?

Tykkään jouluruuista ja syön niitä, noh, aika paljon. Kolme päivää kinkun ja perunalaatikon voimalla menee ihan hienosti. Sitten vielä ehkä kinkkuvoileipä tai pari. Mutta nyt alkaa tehdä mieli jotain aivan muuta.

Pääsin lokakuun lopulla muutaman muun bloggaajan ja ruokatoimittajan kanssa visiittiin Etelä-Esplanadille avattuun Masu Asian Bistroon, ja nyt alkoi todella akuutisti tehdä mieli sinne uudestaan.
Masussa oli tarjolla shabu shabua eli fondueta aasialaisittain. Jokaisen pöydän keskellä oli pieni induktioliesi ja liedellä kattilallinen höyryävää liha- tai kalalientä. Siinä sitten kypsensimme itse oman ruokamme. Tämä sopisi kivasti työporukan virkistyspäivän ohjelmaksi tai vaikka syntymäpäiväjuhlien viettoon.

Masun puikoissa on Hans Välimäki, jonka rento ja mutkaton meininki näkyy ja maistuu. Masulla on sisarravintola Tampereella, se taitaa olla ollut avoinna Helsingin Masua pidempään.

Tarjolla oli myös runsaasti maistiaisia Masun yläkerran Sämin listalta: buneja eli höyrytettyjä sämpylöitä, sushia ja kampasimpukoita. Tosi herkullista, mutkatonta ja mukavaa. Sämissä on tarjolla myös lounasta, joka on kuulemma oikein kiva.


Näin näistä buneista unta. Täytyy kokeilla itsekin, jos vaikka ensi vuonna?! En ole viime aikoina tehnyt kauheasti mitään uuden vuoden lupauksia, enkä varmaan tee nytkään. Tarkoitus on leipoa, kokata ja syödä hyvää ja sopivasti, ilman suorituspaineita. Jotain uutta ja kivaa voisi tosiaan kokeilla, kunhan sopiva inspiraatio iskee.

Iloista uutta vuotta kaikille!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Jouluiloa

Kauheasti en ehtinyt jouluasioita täällä höpistä, mutta tulin kuitenkin toivottamaan hyvää joulua. Samalla jaan viime hetken vinkin joulupöydän kattaukseen. Kankaiset servetit on tosi helppo kiepauttaa ruusuiksi! Katso hyvät ohjeet täältä: https://therosemaryhouse.blogspot.fi/2014/02/napkin-folding-rose.html Jos näpertely ei kiinnosta, kattaukseen saa helposti eloa palloista ja muista joulukuusen koristeista. 

Hyvää ja herkullista joulua!


perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukahvittelu

Joulukahvit, glögit, joululahjavalvojaiset, pikkujoulut... Joulun alla on monta mahdollisuutta tavata ystäviä ja tarjota jotain pientä. Me järjestimme pienenpienen joulukonsertin, jonka päätteeksi kahviteltiin yhdessä soittajien, vanhempien ja opettajan kanssa. Kahvin kanssa tarjolla oli sienisalaattileipäsiä, leipäjuustotähtiä lakkahillon kanssa, porkkanaisia karjalanpiirakoita sekä munavoita ja jälkkäriksi taatelikakkua. Ja olipa tarjolla myös piparipalloja, vaikka niistä ei kuvamateriaalia olekaan. Leipäset täytettiin sienisalaatilla, jossa sienet oli hienonnettu tavallista sileämmäksi.

Leipäjuustotähdet ovat tosi sieviä ja herkullisia. Toki voi tehdä sydämiä tai neliöitä tai mitä vaan, jos on hyvä muotti. Hillo kannattaa pursottaa vaikka mini grip -pussista, tulee nopeammin valmista ja lopputulos on siistimpi.

Ehdoton suosikkini joululeivonnaisten saralla on taatelikakku ja leivon niitä aika paljon. Syön itse, vien töihin, kanssa-asuja vie töihin, syön itse, tarjoan vieraille, ja jos ja kun vaan tulisi jotain myyjäisiä niin veisin sinnekin. Ja syön vielä vähän itse. Lapset syövät myös. Taatelikakku on helppo ja paistoa lukuunottamatta nopea leivonnainen, joka kaiken lisäksi on todella herkullista vegaanisena. Käytän tätä viime vuonna testattua ohjetta, teen taikinan kaksinkertaisena tuommoiseen isoon vuokaan.

Pienissä juhlissa oli pieni kuusi. Se oli oikeastaan aika söpö, vaikka kovin luontevaa paikkaa sille ei meidän kodista löytynytkään. Nappula oli askarellut siihen tähden, johon löytyy ohje täältä monen vuoden takaa.
 


Adventtikynttelikössä paloi kaksi kynttilää, ihan kohta sytytetään jo kolmas. Että tämä joulukuu menee nopeasti. Joskus ähräsin jonkun ihme joulukalenterinkin tänne blogiin, mulla oli varmaan vuorokaudessa enemmän tunteja muutama vuosi sitten...


tiistai 5. joulukuuta 2017

Jäkäläkranssi

Huomenna on hienon hieno päivä. Itsenäisyyden aika on melkoinen menestystarina tarkastelipa sitä miltä kantilta tahansa. Olisi ollut kiva fiilistellä juhlavuoden yhdessä-teeman ympärillä tai kirjoitella kaikenlaista vaikka suomalaisesta ruokaperinteestä. Olin melkoisen innoissani, kun Valtioneuvoston kanslian Suomi 100 -organisaatio kannusti suomalaisia juhlimaan itsenäisyyttä kahvittelemalla. Kahvikupin ääressä on tehty paljon hyvää, on jaettu iloja ja puolitettu suruja.

Aika on kuitenkin nyt vähän tiukilla, koska minua leivotuttaa ja aionpa vähän kokkaillakin huomisen juhlapäivän kunniaksi. Pastanjauhajat ovat onneksi olleet ehtiväisiä ruokaperinteiden suhteen, kannattaa käydä lukemassa.

Ennen leipomisia ja kokkailuja, tai oikeastaan niiden välissä, jaan kuitenkin pienen askarteluvinkin, jos vaikka jollakulla on joutilasta aikaa huomenna tai viikonloppuna. Tein ulko-oveen tällä kertaa kranssin supisuomalaisista raaka-aineista eli varvuista, sammalesta ja jäkälästä. Homma kävi todella ripeästi, olisinko vartin touhunnut itse kranssin kanssa ja sitten toisen vartin siivonnut sotkujani (koska en tarjennut askarrella ulkona).

Aloitin kranssin sitomalla pohjaksi mustikanvarpuja. Otin kaksi nippua pitkiä varpuja ja kiinnitin toisen nipun latvat toisen tyven lähettyville. Sitten otin kolmannen ja kiinnitin sen joukon jatkoksi. Kiinnitin pötkön rinkulaksi ja kieputin ympärille vähän rautalankaa. Tähän runkoon kiinnitin vuorotellen jäkälä-, sammal- ja varpunippuja kietomalla niiden tyveen rautalankaa. En katkaissut lankaa missään vaiheessa ja paikoitellen se tuolta pilkistääkin. Lopputulos on kuitenkin varsin siisti.

Sen verran pitää vielä mainita, että sammalta, jäkälää ja varpuja saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Ne onneksi säilyvät aika kivasti ulkona vaikka korissa tai pussissa, minunkin sammalet ja jäkälät ovat peräisin lokakuun lopun syyslomareissulta.

torstai 30. marraskuuta 2017

Prinsessakakku. Eiku futiskakku. Eiku...

Aikataulut ovat syksyn mittaan sallineet vähän enemmän leipomista ja olen ollut kakuista aika innoissani. Aina välillä mietin, että mikä minusta oikeasti on hauskinta leipomisessa. En pääse ikinä mihinkään lopputulokseen. Mutta jotenkin hauskuus liittyy siihen, että saan ideoida, luoda ja keksiä ja sitten kasata. Prosessi on lopulta aika tiivis ja lopputulos konkreettinen.

Yksi syksyn toivekakuista oli prinsessa- ja futiskakun yhdistelmä. Vähän aikaa olin vähän että mitähän... Sitten pienen selailun ja tuumailun päätteeksi värkkäsin kakun, jossa prinsessa pyöri kukkien keskellä, futiskentän reunalla. Prinsessa on muovia, se on pyörinyt jo muutaman muunkin kakun päällä. Futikset sen sijaan olivat syötäviä. Tilasin kakun päälle muovisen pallon ja muoviset nappikset, mutta ne olivat superrumat. Niinpä värittelin pyöreitä, valkoisia karkkeja elintarviketussilla. Tulikin aika kivoja palloja - ja hyviä:)

Kakun täytteenä on yksi omista lemppareistani eli omenasose ja kinuskimousse. Jonain kauniina päivänä mittailen moussen ainekset tarkemmin ja naputtelen sitten ohjeen tänne.


maanantai 6. marraskuuta 2017

Taas messulippuarvonta, nyt tarjolla lippuja Elmaan

ELMA-, Metsä-, Lemmikki- ja Kädentaitomessut kokoavat eläinten, luonnon ja askartelun ystäviä Messukeskukseen ensi viikonloppuna. Minua kiinnostaa erityisesti Kädentaito-tapahtuma, mutta aion varata aikaa myös eläinten ihasteluun. Lisäksi ELMAn ruokatarjonta pitää tutkia huolella.

Visiitistä on tulossa todellinen itsekuriharjoitus: erityisesti lankojen seassa pitää olla tosi tarkkana. Eikä joulukorttitarvikkeitakaan varmaan ihan kassikaupalla tarvita...

Sain jälleen kaksi lippua arvottavaksi, jotka arvon yhdelle seuraajalleni. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy torstaina klo 21. Tähän alle kommentoimalla saa yhden arvan ja Facebookissa voi saada toisen arvan. Muistathan jättää nimimerkin, jos kommentoit anonyymina.