lauantai 24. syyskuuta 2016

Paprika+kesäkurpitsa+feta

Vielä on kesää... eikun kesäkurpitsaa jäljellä. Vai onko? Jos on, niin loput kannattaa lykätä uuniin paprikan ja fetajuuston kanssa. Toistan itseäni nyt pahan kerran: kirjoittelin tästä viimeksi reilut kolme vuotta sitten. Värikäs kasvisgratiini on ihana pikkuruoka sellaisenaan (riippuu toki vähän annoskoosta) tai hurmaava lisuke mille tahansa.

Olen blogannut todella laiskasti viime aikoina, eikä tahti varmaan merkittävästi tule kiihtymään. Ajattelin kuitenkin pitää paketin hengissä, koska tämä on hirmu näppärä keittokirja. Välillä kyllä tekisi mieli kirjoittaa jostain ihan muusta, vaikka treenaamisesta, mutta sellainen blogi päivittyisi vielä harvemmin.




Kesäkurpitsa-paprikapaistos

1 kesäkurpitsa
2 punaista paprikaa
paketti fetajuustoa
oliiviöljyä
mausteeksi erilaisia yrttejä ja mustaa pippuria myllystä
ripaus suolaa

Pese ja viipaloi kesäkurpitsa ja paprikat. Voitele uunivuoka kevyesti öljyllä. Asettele kesäkurpitsa- ja paprikaviipaleet limittäin vuokaan. Ripauta kasviksille aavistus suolaa. Murustele päälle fetajuusto. Lisää mausteita, erilaiset yrttisekoitukset ovat hyviä, kunhan niissä ei ole suolaa. Lorauta koko komeuden päälle oliiviöljyä. Paista 200 asteessa reilu puolituntia kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Tarjoa grilliruokien kaverina tai vaikka kevyenä lounaana sellaisenaan.

torstai 1. syyskuuta 2016

Rakas vai raskas arki? Kaksi vinkkiä.

Tiesitkö, että nyt on käynnissä jo neljäs hävikkiviikko? Hävikki ja arki liittyvät kiinteästi toisiinsa. Viimeksi mainittua vähän tuunaamalla voidaan vähentää ensin mainittua. Tai ainakin sitkeästi kuvittelen niin. Bonuksena vapaata vapaa-aikaa ja muuta resurssia vapautuu vaikka konmaritukseen, sienestämiseen tai treenaamiseen. Tai mindfullnesiin (eikös se ole vähän sama asia kuin sienestäminen?!). Tai mihin kukin nyt haluaa vapaa-aikansa käyttää.

Ajatus tähän juttuun sai alkunsa eräästä kahvipöytäkeskustelusta, jossa paljastin friikkiyteni: minulla on viiden viikon ruokaexcel. Jep. Sitten aika paljon myöhemmin jaoin instassa yllä olevan kuvan ja muutama kaveri tiedusteli sen johdosta inspiraationi lähteitä.

Koko homman takana on aika usein iskevä pula inspiraatiosta. Ja se, että olen nirso. Syön kyllä kaikkea ja paljon ja mielelläni, mutta en monta kertaa peräkkäin enkä varsinkaan usein. Näin ollen kirjoitin kerran vuosia sitten paperille kaikki ne tavalliset arkiruoat, joita osaan ja haluan tehdä: laatikoita, kastikeruokia, keittoja, salaatteja, patoja, jne. Aluksi katselin tätä lisää kun mietin arkiruokia. Sitten meille syntyi tytär, joka olikin allerginen aika monelle perusraaka-aineelle. Sitten olikin jo melkein pakko lisätä suunnitelmallisuutta ja avasin excelin.



Oikeasti taulukkoni tai kuvassa oleva viikkosuunnitelma ovat suuntaa antavia. Mieleeni tai arkeemme putkahtaa vähän väliä muita suunnitelmia ja menoja. Se on kuitenkin jotenkin vapauttavaa kun ei tarvitse käyttää koko matkaa töistä kotiin sen arpomiseen, että kokkaisinko tänään broileria vai jauhelihaa. Saati että menisin nälkäisenä ja väsyneenä kauppaan tekemään kummallisia ostoksia, jotka ensin piiloutuvat jääkaappiin ja sen jälkeen pahimmassa tapauksessa kertyvät vyötärölleni tai muuksi tympeäksi hävikiksi.

Ruokalistan perusteella teen ostoslistan, josta naputtelen ostokset kotisohvalta ostoskoriin. Tämäkin vähentää heräteostoja, kannustaa tonkimaan kaappeja (koska olen kotona ostoksia tehdessä) ja näin vähentää hävikkiä.

Ideoita suunnitteluun keräilen muutamasta hyvästä keittokirjasta, Maku-lehden ja Kotilieden verkkosivuilta sekä noh - blogistani. Olen tägännyt kaikki arkiruuat omaksi kategoriaksi ja selailen niitä säännöllisesti. Silloin tällöin kokeilen jotain uutta. Valitettavasti tuo arkiruuat-setti on päivittynyt viime aikoina vähän heikosti. Osa uusista kokeiluista ei koskaan päädy blogiin asti.

Niin ne vinkit. Ensimmäinen on siis tietysti tuo suunnittelu. Ja toinen on, että kannattaa olla itselleen armollinen. Valmisruoka voi olla ihan hyvää, take awaysta puhumattakaan.

torstai 11. elokuuta 2016

Ahvenkukko

Kesä on ollut varsin satoisa. Olen kolunnut sekä mustikkamättäitä että vadelmapuskia, löysin polun, jota aloin kutsua tattitieksi ja kävin kantarellitaivaassa. Loppusaldo lasketaan ämpäreinä, ei vaikka litroina.

Sitten vielä pisteenä iin päälle ahvenet olivat vallattomalla tuulella ja tunkivat sankoin joukoin katiskaan ja verkkoon. Ahvenilla oli niin kiire pannulle, että mies ei saanut sätkivää verkkoa edes laskettua järveen. Omituista, mutta en valita. Ja oli siellä joukossa pari kuhaakin, joita ei meidän verkoissa ole näkynyt ... öö.. seitsemään vuoteen?!

Pikkuahvenet leivottiin kalakukoksi. En keksi montaakaan asiaa joka olisi herkullisempaa. 

Kukkoja on varmaan yhtä monenlaisia kuin on tekijöitä. Toiset käyttävät taikinassa vehnäjauhoja, minä en. Riisiä näkee joissain ohjeissa, joidenkin mielestä kalakukko riisin kanssa ei ole mistään kotoisin. Minun kukko on aika kalaisa ja aika lihaisa, kuori on ohuehko. Savonmualla se avataan tuosta piältä, mutta minä hämäläistyttönä viipaloin kalakukkoni.



Ahvenkukko

Kuori:
5 dl vettä
1,5 tl suolaa
n. 16 dl ruisjauhoja
loraus rypsiöljyä

Täyte:
2 rkl puuroriisiä
noin 800 kg kalaa (perattuna)
300 g siankylkeä
n. 3 tl suolaa

Sekoita kuoren aineet (älä käytä kaikkia jauhoja kerralla) ja vaivaa napakaksi, notkeaksi taikinaksi. Kaulitse taikina soikeaksi levyksi, joka ohenee reunoja kohden. Eron ei tarvitse olla kovin suuri. Nosta taikinalevy leivinpaperin päälle pellille. Ripottele riisinjyvät keskelle levyä. Lado riisin päälle kalaa ja possua kerroksittain, ripottele väleihin suolaa. Jätä possukerros päälimmäiseksi.

Käännä taikinan reunat tiiviisti täytteen päälle. Poimi samalla talteen vähän taikinaa, joka jää yli päällekäisistä kohdista. Ummista taikinasaumat huolellisesti kylmällä vedellä kastelluin käsin. Hiero pinta kuivaksi ruisjauhoilla. Paista kukkoa 250 asteen lämmössä noin 45 minuuttia. Jos kukosta valuu nestettä, paikkaa reiä heti taikinalla. Ole kuitenkin varovainen: kukko on kuuma ja vaikea käsitellä. Älä stressaa, jos ei suju. Kääri kukko leivinpaperiin ja sen jälkeen alumiinifolioon. Pane kukko takaisin uuniin ja säädä lämpötila 120 asteeseen. Jatka paistamista noin kahdeksan tuntia. 

Anna kukon tekeytyä hetki ennen kuin käyt sen kimppuun (tämä on vaikein kohta).

Huom. Paistolämpötila on suuntaa antava. Vähempikin riittää jos kalat ovat oikein pieniä (tai muikkuja, joiden ruodot ovat pienemmät ja pehmeämmät). Minulla on tapana tehdä kukko illalla ja jättää uuniin yöksi.

maanantai 1. elokuuta 2016

Ihana vadelmapiirakka

Heti alkuun pahoittelu tylsästä kuvasta. En voi tehdä ihan lähiaikoina enempää, joten ei tule uutta kuvattavaa ihan lähiaikoina. Ei johdu vadelmien puutteesta, vaan täällä on pula lähinnä itsekurista. Olen elellyt kesän muurinpohjaletuilla ja marjapiirakoilla. No on siellä joukossa joku kyljyskin ollut. Niin ja kilotolkulla kukkakaalia. Mutta ajattelin nyt ryhdistäytyä, ainakin pariksi päiväksi.

Vadelmasato on ilmeisesti paikoitellen ollut hyvin runsas, joten nyt olen raaskinut käyttää vattuja oikein leipomiseenkin. Muuten jemmaan niitä tuolla pakastimessa.

Mielessäni oli marjaisa, ohutpohjainen piiras, jossa olisi häivähdys mantelia ja jota herkuttelisin kermavaahdon kanssa. Sopivaa ohjetta ei löytynyt ihan heti, joten sävelsin itse. Se on aina vähän hasardia, mutta tää meni kyllä toisella yrityksellä suurin piirtein maaliin. Lopputulos oli oikein kiva ja marjaisa. Paitsi että kauniiksi lopuksi menin ripottelemaan tomusokeria piirakan päälle. Huono idea.




Vadelmapiirakka
(28 cm vuokaan)


Pohja:
150 g voita (tai margariinia)
4 dl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
n. 3 rkl kylmää vettä

Täyte:
1 paketti mantelimassaa
1 l vadelmia
1 dl vadelmahilloa
0,5-1 dl hillosokeria
2 rkl perunajauhoja

Nypi voi, jauhot ja sokeri sekaisin (tai hurauta monitoimikoneen leikkuuterällä muruiksi). Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan levähtää jääkaapissa noin puolituntia. Kauli taikina pyöreäksi, hieman vuoan pohjaa suuremmaksi levyksi ja nosta voidellun, korppujauhotetun vuoan pohjalle. Pistele haarukalla ja laita jääkaappiin odottamaan täytteen sekoittamista. Kauli mantelimassasta pyöreä kiekko, joka on saman kokoinen kuin vuoan pohja. Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen sekoittamista.

Sekoita vadelmat ja vadelmahillo varovasti keskenään. Sekoita perunajauhot osaan sokerista ja kippaa seos vadelmien sekaan. Maista ja lisää tarvittaessa vähän sokeria. Levitä täyte mantelimassan päälle. Paista piirakkaan 200 asteisen uunin alaosassa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä. Keitä hyvää kahvia. Tarjoa vadelmapiirakka kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Mustikkakakku

Mansikkasato jäi todella laihaksi, mutta mitäs tuosta. Mustikoita on senkin edestä. Ja metsävadelmia on tulossa ilmeisesti myös runsaasti. Olen jo vähän käynyt lämmittelemässä lähimetsissä ja ensi viikolla aion ryhtyä tositoimiin. Sääkin näyttää sopivasti vähän kuivahtavan.

En todellakaan osaa päättää mikä mustikkaleivonnainen olisi parasta, mutta tämmöisellä nätillä ja herkullisella kakulla on erityinen paikka sydämessäni. Se on marjainen ja raikas ja samalla tosi tosi herkullinen. Mikä parasta, kakku on munaton ja maidoton ja helposti muokattavissa myös gluteenittomaksi. 

Joku näppärä vaihtaa käden käänteessä liivatteen agaragariksi tai muuksi kasviperäiseksi hyytelöimisaineeksi ja tekee vegaanin kakun. Älkää kysykö mittasuhteita, kokeilut ovat kesken. Nappulan synttäreille tehty kokeilu pysyi kasassa, mutta oli vielä liian pehmeä.

Mustikkahilloke kannattaa valmistaa hyvissä ajoin etukäteen, jotta se ehtii jäähtyä kylmäksi.


Mustikkakakku (26 cm vuokaan)

Pohja:
180 g digestivekeksejä
75 g margariinia

Täyte:
4 dl mustikkahilloketta (ohje alempana)
2 dl soijarahkaa (alpro soya go on)
8 liivatetta
tilkka sitruunamehua
4 dl soijavispiä
sokeria (n. 0,5-1 dl)
2 tl vaniljasokeria

Pohja:
Sekoita hienonnetut keksit ja voisula keskenään. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle. Irtopohjavuoan reunan voi sipaista öljyllä. Kakku irtoaa näin vähän nätimmin vuoasta. Ehkä:) Painele keksiseos vuoan pohjalle tiiviisti tasaiseksi kerrokseksi. 

Täyte:
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Sekoita mustikkahilloke ja soijarahka keskenään. Vatkaa soijavispi vaahdoksi. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sulata liivatteet mehutilkassa kattilassa. Sekoita liivateseos mustikkaseoksen joukkoon. Lisää vaniljasokeri ja sokeria. Sekoita soijavaahto täytteeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria. Sekoita huolellisesti ja kaada vuokaan. Nosta vuoka jääkaappiin ja anna seistä yön yli. Irrota varovasti vuoasta ja koristele. 


Mustikkahilloke:

1 l mustikoita
2 dl hillosokeria
1 sitruunan mehu

Pane kaikki aineet kattilaan. Keitä kymmenisen minuuttia kunnes mustikat ovat hajonneet. Aja sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Anna jäähtyä.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Kukkakaalicouscous

Hyvä ruoka, parempi mieli. Ilahdutin kuumassa ruuhkabussissa reilun tunnin istunutta itseäni kukkakaaliherkulla, joka oli aivan vailla vertaansa. Meillä tehdään tätä huomenna uudestaan. Ja viikonloppuna. Ensi viikolla otan tätä töihin evääksi. Juhannuksena kokkaan kukkakaalia anoppilassa.

Kukkakaali on muutenkin yksi lemppareistani: teen aika usein kukkakaalimuusia (keitetty kukkakaali sauvasekoittimella soseeksi, ripaus suolaa ja reilu nokare voita perään) tai kukkakaaligratiinia. Nyt teki mieli jotain raikkaampaa ja muistin ohjeen, jonka keväällä luin lempipuutarhakirjastani

Kukkakaalin lisäksi suosittelen tätä upeaa kirjaa kaikille kotipuutarhureille ja sellaisiksi haluaville. Keittiöpuutarha on selkeä ja perusteellinen käsikirja, joka ei missään kohdin sorru hifistelyyn tai turhaan rönsyilyyn.



Kukkakaalicouscous(ohje: Keittiöpuutarha - Siemestä lautaselle, Readme.fi)


1 kukkakaali
1/2 rkl voita
1/2 sipulia hienonnettuna (laitoin kaksi pientä kesäsipulia)
300 g tomaatteja (noin neljä keskikokoista tomaattia)
1,5 dl hienonnettua basilikaa
1,5 dl hienonnettua sileälehtistä persiljaa
1/2 tl suolaa
mustapippuria
1/2 dl sitruunamehua
1 rkl raastettua luomusitruunan kuorta
(lisäsin myös ripauksen sokeria, koska tomaatit eivät olleet ihan parhaimmillaan)

Pilko pesty kukkakaali ja surauta se pieneksi rouheeksi monitoimikoneessa. Sulata voi isolla pannulla ja kuullota sipulia muutama minuutti keskilämmöllä. Älä ruskista. Lisää pieniksi kuutioiksi leikatut tomaatit ja hauduta niitä viisi minuuttia. Sammuta levy, lisää kukkakaalit, yrtit, suola ja pippuri (ja sokeri) sekä sitruunan mehu ja kuoriraaste. Sekoita kaikki huolellisesti keskenään ja anna tekeytyä hetki kannen alla. 

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Sirkussynttärit

Lastenjuhlat ovat joka kerta enemmän tai vähemmän sirkusta, mutta nyt ne olivat sitä sitten ihan suunnitellusti. Kirkkailla väreillä, sirkushenkisillä eväillä ja muutamalla kummitädiltä lainatulla legohahmolla saimme kasaan mielestäni juuri sopivasti sirkustunnelmaa.

Oikaisin minkä kerkesin, mutta minihodarit tein ihan valmiiksi. Ajatus 14 lapsesta ketsuppipullon kimpussa ei houkuttanut. Yhtään. Sämpylät tein pakastimeen hyvissä ajoin.

Omat lapset eivät eritysemmin perusta täytekakuista, saati munattomista ja maidottomista täytekakuista. Näin ollen sorvasin kakun jäätelöstä: keksipohja + pehmennyttä jäätelöä. Homma pakkaseen hyvissä ajoin ja sieltä esille vartti ennen tarjoilua. Sitten vähän keksejä ympärille ja keksimurua hiekaksi.

Tigerista löytyi isoja vaahtokarkkeja, joista askartelin taikurinhattuun koko joukon kaniineja. Pinterestissä pupuille oli piirretty kasvot, meillä ei piirretty. Meillä oli myös pieniä munkkirinkilöitä, joista ei kyllä löytynyt kuvatodisteita.

Ohjelmanumerot olivat yksinkertaiset mutta lapsille kovasti mieleen. Tein glitter-tatuointeja sitä mukaa kun vieraat saapuivat, sitten syötiin, avattiin lahjoja ja lopuksi hutkittiin pinjataa. Olin varannut lapsille myös sirkusaiheisia värityskuvia, mutta lopulta aika kului kuin siivillä ja aika harva ehti värittämään.

Pinjatan sisällä oli pienet lahjapussit vieraille. Pusseissa oli karkkia ja hirmu kivat pillit... Sitten olikin sopivasti aika lähteä kotiin:)