Carpaccio

Viime viikonloppuna teki niin paljon mieli carpacciota, että nappasin ostoskoriini naudan sisäfileen. Napero kaivoi fileen kotona ostoskassista ja vei sen isälleen: "Titta pappa, en stor fisk..." Öö, fisk? Pikkusen oli puurot ja vellit sekaisin, mutta tutustuimme lihapötköön sitten yhdessä vähän tarkemmin.

Carpaccio on tosi helppotekoinen ja kaunis alkuruoka. Pitäisi tehdä useammin. Meillä on viime aikoina ollut aika harvoin alkuruokia (koska yleensä kukaan ei ehdi syödä rauhassa edes pääruokaa), mutta ehkäpä hiljalleen niitä voisi tehdä useammin. Minä tarjoilin tätä lyhyellä varoitusajalla hankituille vieraille ja aina yhtä rehellinen veljenikin totesi carpaccion oikein herkulliseksi. Lihaa kalaksi luullut tyttäreni söi ilmeisesti lihaisuuden varmistaakseen koko liha-annoksensa (laitoin lapsille neljä siivua). Lopulta hän söi myös rucolat, mutta vain koska serkkukin oli syönyt. Juusto käy aina kaupaksi, aina.

Näin Siken ohjelmassa carpaccion majoneesikastikkeen kanssa ja aion kokeilla sitä ensi kerralla.



Carpaccio

n. 200 g naudan sisäfilettä (tai vasikkaa, jos saat sellaista käsiisi)
parmesanjuustoa lastuina
rucolaa
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
pippuria

Anna fileen jähmettyä pakastimessa muutamia tunteja. Huuhtele rucola. Leikkaa kohmeisesta fileestä terävällä veitsellä ohuita viipaleita. Asettele ne lautaselle. Lorauta päälle öljyä ja sitruunamehua. Rouhi päälle suolaa ja pippuria myllystä. Asettele rucola ja parmesanlastut lihaviipaleiden päälle. Tarjoa alkuruuaksi vaalean leivän kera.

Kommentit