Sienipäivä: Tattipasta

Martat järjestivät valtakunnallisen sienipäivän tänään ja tarjosivat vinkkejä ja neuvontaa monilla paikkakunnilla. Harmikseni Martat eivät sattuneet ihan lähinurkkiin, olisin nimittäin halunnut käydä tarkistamassa muutamia sienilajikkeita. Nyt tyydyin kyselemään marteilta eli kahdelta vastaantulijalta. Ensimmäinen murahti päiväänsä jälkeen jotain todella epämääräistä, ei tainnut sienet kiinnostaa ensinkään. Toinen tutki innoissaan sienikoriani ja ihasteli saalistani. Hänen korissaan majaili vain leijonapullo (??!!), joten en täysin uskaltanut luottaa hänenkään sanaan. Eli jatkan sienten tunnistusta googlen avulla ja tyydyin taas kerran niihin, jotka tunnen varmasti.

Saldo oli odotettua parempi: reilusti tatteja ja jonkin verran rouskuja. Naperot olivat innoissaan vaaleanpunaisista karvarouskuista, joita kerättiin pienet korit täyteen. Karvarouskuja on viikon - parin päästä melkoisesti lisää, täytyykin sitten tehdä uusi retki tuohon lähimetsään. 

Sienestämisessä on jotain todella koukuttavaa, olin jo melkein unohtanut, vaikka hilluin tuolla metsässä viime vuonna melkoisen usein. Tietty kävin kesällä vähän lämmittelemässä kantarellien kanssa, mutta se on eri juttu: mökiltä kävellään kantarellipaikalle, poimitaan kantarellit kovan älämölön saattelemana (en halua tehdä tuttavuutta sen mökkimetsän suunnalla asuvan karhun kanssa) koriin ja kävellään takaisin mökille. Todellinen sienestäminen on etsimistä, löytämisen iloa ja luonnossa liikkumista parhaimmillaan, hirmu palkitsevaa siis. Kunnon tattisoosi on sitten ulkoilupäivän päätteeksi vielä se piste iin päälle. 


















Tattikastike pastalle

400 g tatteja
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
pari rkl voita
(loraus valkoviiniä)
mustapippuria myllystä
suolaa
2 dl kermaa
ruohosipulia ja persiljaa (tai lehtipersiljaa)

tarjoiluun parmesania
ja sitä pastaa

Paloittele tatit ja silppua sipulit. Sulata voi pannulla ja lisää sipulit. Kuullota niitä pannulla viitisen minuuttia. Lisää tatit ja anna niidenkin kuullottua hetki. Lisää halutessasi loraus (noin 1 dl) valkoviiniä. Lisää kerma ja mausteet. Anna kiehua hetki. Lisää silputtua persiljaa tai ruohosipulia. Tarjoa hyvän pastan ja parmesan-juuston kanssa. Rouhaise päälle vielä mustapippuria.

Kommentit

  1. Ha ha, loistavia sienikavereita olisi ollut tarjolla!:D

    Minäkin muistan lapsena innostuneeni juuri niistä vaaleanpunaisista karvarouskuista! En kyllä erityisemmin välittänyt sieniruoista, mutta sienestäminen oli kivaa. Nyt taas herkuttelisin mieluusti sienillä, mutta sienimetsään ei ehdi millään. Ja samaisen karvaisen mökkimetsäkaverin takia en niin kauheasti edes välitä mennä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyn oikeastaan vaan tässä lähimetsässä yksin sienessä, tosin siellä nyt näyttäisi olevan kaikenlaista karhupelättiä liikkeellä. Oikeissa metsissä mennään joukolla ja hälistään samalla kovasti.

      Pakko mennä vähän sienimetsään kun haluan niin kovasti sieniä eikä budjetti kestä niiden kilohintoja kaupassa.

      Poista
  2. Minusta saisi oikein äänekkään sienikaverin metsään! Tosin en tunne montaakan sientä =)

    Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisit kyllä tulla karhunpelätiksi, ei tartte edes tuntea sieniä;o) Ei vaan. koska mennään?

      Poista

Lähetä kommentti