Ystävänpäiväkortit

Pikkuiset taiteilijat ovat todella ahkeria maalaamaan, piirtämään ja askartelemaan. Jopa niin ahkeria, että äitiä vähän kyllästyttää välillä. Lisäksi minua mietityttää, että mihin ihmeeseen kaikki taideteokset oikein tungetaan. Olen muutaman kerran yrittänyt muiluttaa jotain vähän vaatimattomampaa (lue: ruttuinen paperi, jossa pari epämääräistä viivaa) viritystä paperinkeräysastiaan, mutta siitä on tietysti tullut kauhea ulina. Niin, suurin osa "taiteesta" on ihmeellistä silppua tai niitä tyhjänpäiväisiä pallo ja viiva -piirustuksia. 

Joukkoon mahtuu onneksi värikkäitä, ihania helmiä, joita kehtaa kuskata isovanhemmille ja ripustaa seinälle. Ja joitakin väri-ilotteluja voi jatkojalostaa vaikka ystävänpäiväkorteiksi.



Esikoinen halusi myös piirtää muutamia kortteja samalla systeemillä kuin teimme joulukortteja. Valitettavasti inspiraatio loppui heti kohta tämän suloisen etanakortin jälkeen. Ja kukko ei tunnetusti käskien laula, eikä neljävuotias piirrä pyynnöstä lisää suloisia etanakortteja. Eikä piirrä mitään muutakaan järkevää, pyynnöstä siis. 


Nyt sitten pahoittelen vielä kovasti sitä, että kortteja lähtee postiin lopulta hyvin pikkuruinen nippu. Eli älkää rakkaat ystävät pahastuko, jos postipoika ei tämmöistä värikästä yllätystä tänä vuonna teille tuo. Olette joka tapauksessa tärkeitä kaikki.

Kommentit